Vaittamaton side nousee ajan raunioista

Heidän katseensa kohtasivat viimein , leikkaamalla läpi avaruuden sumun ja vuosien eristyksen aiheuttamat taakkoja. Siinä hiljaisessa hetkessä ei mikään muu ollut tärkeää— vain he, ja kaikki mitä he ovat koskaan olleet . Tuossa katseessa paloi lämpö, joka syntyi jaetusta verestä , siteistä, jo

Heidän katseensa kohtasivat viimein, leikkaamalla läpi avaruuden sumun ja vuosien eristyksen aiheuttamat taakkoja. Siinä hiljaisessa hetkessä ei mikään muu ollut tärkeää—vain he, ja kaikki mitä he ovat koskaan olleet.

Tuossa katseessa paloi lämpö, joka syntyi jaetusta verestä, siteistä, joita mikään terä ei voi katkaista, mutta myös kaipaava tyhjyyden tunne vuosisatojen kestäneestä hiljaisuudesta ja etäisyydestä.

Heidän ympärillään valo romahti—haalistuvat langat, jotka oli kudottu katumuksesta ja epävarmuudesta. Loppu, ehkä… tai jotakin pitkään odotettua kipinää. Sillä totuus on, se on aina ollut vain heistä.