Aeterna Noctis

<div class="embed-responsive embed-responsive-16by9">
\r\n<iframe class="embed-responsive-item" src="https://www.youtube.com/embed/rBKS0S0e6GI"></iframe>
\r\n</div>

\r\n\r\n

Metroidvania-pelin tekeminen on hyvin monimutkainen tehtävä. Se vaatii laajoja taitoja, salaisuuksia ja pomotaisteluita. Lisäksi se vaatii alkuperäistä, monipuolista ja älykästä kenttädesignia. Mutta ennen kaikkea sen on erottuakseen, koska viime vuosina tämän alagenren (tai genren, voisi sanoa) suosio on levinnyt kuin tulipalo.

\r\n\r\n

Hyvän metroidvania-pelin tekeminen ei riitä; sinun on pyrittävä tekemään paras. Ja juuri tätä Aeternum Game Studios, pieni espanjalainen tiimi Talavera de la Reinasta, on päättänyt tehdä.

\r\n\r\n

Aeterna Noctis kertoo ikuisesta taistelusta hyvän ja pahan, valon ja pimeyden välillä, jota edustavat sen maailmassa kaksi kuolematonta hahmoa, jotka ovat jatkuvassa taistelussa: Valokuningatar ja Pimeyden kuningas.

\r\n\r\n

Vuosisatojen ajan nämä kaksi jumalallista olentoa ovat taistelleet ylläpitääkseen Aeternan tasapainoa; kun toinen heistä voitetaan, hänet lähetetään takaisin kuolevaiseen maailmaan, riistettynä kaikista voimista, jotta hän voisi palauttaa voimansa ja kohdata voittajan jälleen. Ikuinen sykli.

\r\n\r\n

Aeterna Noctis alkaa, kun Pimeyden kuningas voitetaan, mikä toimii tavallisena metroidvaniateemana: meillä on hahmo, joka on riistetty kaikista kyvyistään, mikä tarkoittaa, että aluksi hyökkäys- ja liikevalikoima on rajallinen, ja monet alueet ovat esteellisiä, kunnes oikea taito saadaan.

\r\n\r\n

Mutta metroidvania-genreissä Aeterna Noctis on sitoutunut tekemään asiat hieman toisin. Esimerkiksi taidot: sen sijaan, että ne olisivat hajallaan kartalla, ne ovat siellä, heti pelin alussa, piilotettuna kymmenen giganttisen valkoisen oven taakse (jotka toimivat myös lyhyenä opetusohjelmana niiden käyttämisestä).

\r\n\r\n

Tietenkin, jotta voimme avata nämä ovet, meidän on ensin löydettävä tarvittava avain, mutta tämä on mielenkiintoinen muutos, joka tuo raikkautta genreen, jossa kaikki tuntuu olevan jo keksitty.

\r\n\r\n

Rakennepuolella Aeterna Noctis on erittäin hyvin toteutettu. Aluksi meidän on pakko seurata tiettyä polkua... Mutta pian sen jälkeen vaihtoehdot alkavat avautua edessämme ja meidän on valittava, vastaanotaanko yksi alue vai toinen, mikä antaa meille paljon vapautta valita, minkä tavoitteen haluamme tavoitella tietyllä hetkellä. Ja silloin tällöin on tuo katoamisentunne, joka tuntuu niin hyvältä metroidvania-peleissä... Ainakin me rakastamme sitä, koska se on yleensä merkki siitä, että tutkiminen ja kenttädesign on tehty erittäin hyvin.

\r\n\r\n

Mutta ehkä Aeterna Noctisin merkittävin piirre on valtava määrä sisältöä, jota se tarjoaa. Älä anna sen "indie-tyylin" hämätä sinua: tämä on peli, joka kätkee erilaisia aseita, esineitä, joilla on erilaisia vaikutuksia, kerättäviä esineitä, sivutehtäviä, runsaasti salaisuuksia, 16 hyvin erilaista aluetta, suuren määrän vihollisia, mahtavia pomotaisteluita, suuren taitopuun, joka mahdollistaa eri pelityylien priorisoinnin...

\r\n\r\n

Se on valtava peli, myös sen maailman mittakaavaltaan. Se on sellainen peli, joka tarjoaa niin paljon niin vähän, että tunnet väistämättä, että huijaat sen tekijöitä.

\r\n\r\n

Voidaan sanoa, että Aeterna Noctis keskittyy pelattavuudessaan hyppelyyn, ja tarkemmin sanottuna haastaviin hyppelyhaasteisiin, jotka vaativat valtavia taitoja ohjaimissa ja täyden ymmärryksen käytettävissä olevista kyvyistä.

\r\n\r\n

Onneksi ohjaus reagoi tarkasti valtaosassa tapauksia. Ja sanomme valtaosassa, koska on pieni haitta: on aikoja, jolloin hyppy-näppäimen painaminen heti maanpintaan kosketuksen jälkeen ei tunnista syötettä, mikä on johtanut muutamiin kuolemiin.

\r\n\r\n

Puhuminen vaikeudesta on aina hankalaa, sillä on pelaajia, jotka rakastavat haasteita ja muita, jotka hylkäävät niitä syvästi. Aeterna Noctisin korkea vaikeustaso tulee olemaan suuri este niille, jotka etsivät perinteistä metroidvaniaa.