Everhood · IDC Games

Jordi Roca, espanjalainen kehittäjä, ja Chris Nordgren, ruotsalainen kirjoittaja, joka erikoistuu pikselitaiteeseen ja erikoistehostei

Jordi Roca, espanjalainen kehittäjä, ja Chris Nordgren, ruotsalainen kirjoittaja, joka erikoistuu pikselitaiteeseen ja erikoistehosteisiin, ovat luoneet täydellisen yhdistelmän luodakseen Everhoodin, vaikuttavan videopelin, joka on täynnä värejä ja musiikkia.

Tämä erikoinen projekti syntyy kahden maailman yhdistelmästä, joilla ei ilmeisesti olisi mitään yhteyttä. Toisaalta se on 2D-seikkailupeli, toisaalta taistelupeli, joka perustuu reaaliaikaiseen rytmiin.

Tämän premissin myötä esittäydyy psykedeelinen teos, jossa pelaamme puuhahmon saappaissa, jolla on varastettu käsi. Ensimmäiset askeleemme Everhoodin maailmassa vievät meidät pienen varkaan perään. Pian sammakko, jolla on kitara, pysäyttää meidät testatakseen taitojamme ennen kuin pääsemme eteenpäin vaarallisessa todellisuudessa, jota johtaa suuri kultainen sika. Kyllä, kaikki on niin outoa kuin se kuulostaa. Kohtaamiset eivät mene perinteisten rakenteiden mukaan, vaan ne esitetään kuin laulu, ja jokainen musiikkinuotti on hyökkäys. Meidän ainoa mahdollinen toimintamme, ainakin aluksi, on väistää näitä hyökkäyksiä.

Everhoodin yleinen teema, ja se, mikä tekee tästä pelistä erityisen, on tämä erikoinen taistelujärjestelmä, joka tekee siitä merkittävän teoksen, joka menee pitkälle yksinkertaisen kutsun jatkaa pelaamista yli. Hahmomme voi liikkuu vain vasemmalta oikealle ja hypätä väistääkseen rytmin mukaan musiikin tahdissa. Luojat ovat ottaneet tämän idean ja kääntäneet sen uusiksi jokaisessa taistelussa. Tulos on ainutlaatuinen kokemus, haastava hallusinogeeninen matka, joka yrittää hämmentää meitä jokaisella askelellamme. Tietenkin, jos valot ja strobotehosteet häiritsevät sinua, sinun kannattaa välttää pelaamista, joten älä petä itseäsi... Se on hullua!

Jokaisella vihollisella on omat erityispiirteensä musiikkigenren mukaan, jota ne edustavat, ja tyylejä on laaja valikoima, aina discosta flamencoon. Kaikki on sävelletty hienolla maulla, ja teemat ovat niin koukuttavia, että voisimme kuunnella niitä loopissa, kun emme pelaa (itse asiassa ääniraita on saatavilla Spotifyssa).

Mutta jos eri musiikkigenrejen esittäminen ei riittänyt, Everhoodin luoja on myös muokannut taistelutyyliä jokaiselle niistä. Toisin sanoen, aina kun kohtaamme vihollisen, on erittäin todennäköistä, että näemme erilaisia temppuja, oli se sitten hallintojen kääntäminen tai valojen sammuttaminen satunnaisesti, jotta emme näkisi hyökkäyksiä.

Taistelut ovat yksi tärkeimmistä osista Everhoodia, mutta myös muut osa-alueet erottuvat ja ovat käytännössä yhtä tärkeitä pelissä. Yksi niistä on tarina. Juoni osoittaa, ettei tämä ole yksinkertainen mukava kävely fantasiamaailmassa: peli rikkoo neljännen seinän juuri ennen alkamista ja pyytää meitä hylkäämään ihmisyyden hyväksyäksemme kuolemattomuuden. Dialogit ovat yhtä outoja kuin katkeria, absuurdin huumorin ja filosofisen pohdinnan yhdistelmiä.

Everhoodin syvyys ja yllättävät hetket eivät rajoitu tarinaan ja taistelumekaniikkaan, vaan ne ulottuvat myös muihin pelattaviin osa-alueisiin, jotka esitetään minipelien muodossa. Seikkailun aikana tulemme löytämään ainutlaatuisia interaktiivisia osioita, joissa on alkuperäisiä mekaniikkoja, jotka eivät juurikaan liity siihen, mitä teemme pelin muualla. Tämä on ylistettävä tapa lisätä vaihtelua kokonaisuuteen, ja voi vain todeta, että paljon työtä on tehty näiden vaihtoehtoisten segmenttien toimivuuden varmistamiseksi, ilman että on luovuttu muista tärkeistä ominaisuuksista.

Yhteenvetona, tämä psykedeelinen kokemus esittelee meille erilaisen pelin, joka tarjoaa meille hauskuutta ja ajoittain vie meidät hulluksi sen monimutkaisuuden vuoksi. Ehdottomasti suositeltavaa!