Songbringer · IDC Games

Joskus kun analysoimme peliä, ei voida kiistää, että se, mikä on edessämme, on erilaista. Erityisesti tässä tilanteessa Wizard Fu Game

Joskus kun analysoimme peliä, ei voida kiistää, että se, mikä on edessämme, on erilaista. Erityisesti tässä tilanteessa Wizard Fu Games tuo meille epätyypillisen 2D-toimintapelin ja kaikki ominaisuudet, joita tarvitaan, jotta se erottuu joukosta indie-skenessä.

Se muistuttaa jonkin verran Zeldaa ja on teknisesti ilo. Songbringer tarjoaa terveellisen annoksen huumoria ja kärsimystä matkan varrella.

Songbringerin pelaaminen edellyttää menettelyllisesti luodun pelin aiheuttaman vaaran kohdatmista – antamasi mallin perusteella – ja samalla selviytyä vihamielisestä ympäristöstä, joka saattaa viedä sinut yli reunan. Wizard Fu Games ei karkaa sitä tosiasiaa, että tätä peliä pidetään hardcore-pelinä, ja voit odottaa kuolevan uudelleen ja uudelleen, monen jännittyneen hetken jälkeen.

Ei, puhukaamme siitä, mitä iloa silmille se on; tämä on puhdasta pikseliarvostusta. Se on sitoutunut retro-tunnelmaansa, mutta siinä on myös moderni kosketus, mikä tarkoittaa, että hahmot eivät vain näytä pintaan juuttuneilta, vaan heillä on enemmän läsnäoloa. Tätä auttavat edelleen integroidut varjot ja jatkuva sade ja sen pikselöidyt pisarat laskeutuvat järviin, mikä erottaa sen 16-bittisestä otsikosta.

Songbringer kunnioittaa Legend of Zeldaa ja parodioi sitä alusta alkaen. Aloitat laskeutumalla luolaan takaa miekan, joka sitten nostetaan esiin tavalla, joka on pohjimmiltaan Hyrule... Mutta tämä on vasta alkua. Myöhemmin laitat kuusikirjaimisen sanan (mitä tahansa haluat, sillä ei tarvitse olla järkeä), ja pelikartta luodaan sen perusteella. Sen satunnaisuus tarkoittaa, että joka kerta kun aloitat uuden pelin, kaikki tuntuu toimivan. Se sanoi, että kaikki ei ole ruusupenkkiä. Outo, ahdistava dialogi tuo sinut takaisin todellisuuteen, että kuljet epämiellyttävän, dystopisen maailman läpi.

Fantasiaelementtejä sekoitetaan silmiä hivelevien metallisten alustojen kanssa, mikä antaa sinulle tunteen, että olet jonkin sortuneen tekno-keskiaikaisen sivilisaation raunioiden joukossa. Tämän lisäksi on esineitä, jotka auttavat sinua koko seikkailusi ajan. Mielenkiintoista on, että pelissä on räikeä psykedeelinen elementti. Aistisi palautumiseksi ja terävöittämiseksi sinun on otettava tiettyjä aineita, jotka ovat tyypillisesti hallusinogeenisia. Itse asiassa nämä tuntemukset syntyvät sen vuoksi, mitä peli näyttää meille. Toinen mielenkiintoinen näkökohta on mahdollisuus meditoida. Kehittäjät pitivät selvästi ajatuksesta sekoittaa "villi" ja "kurottamaton" meditaatiozeniin.

Älä kuitenkaan huolehdi, sillä kyse on enimmäkseen miekkojen heilumisesta ja liikkumisesta näytöllä, kun viholliset yrittävät saada sinut alas. Avattavia aseita on myös useita, kaikki kaikkivaltiaat. Koko juttu on täynnä vakavaa huumorintajua (ja ennen kaikkea naurunalaisuutta) siitä hetkestä lähtien, kun tapaamme päähenkilön Roq Epitheosin, joka on paitaton, koska hän on menettänyt vaatteensa haaksirikossa, joka jätti hänet "pulaan" Ezkeran maailma.

Lopuksi on todettava, että Songbringer on todellinen roguelike, joka ammentaa RPG-kokemuksen, mutta tarjoaa kuitenkin "kovamman". Se tekee jälkensä satunnaisesti luoduilla kartoillaan ja tietyllä yksinkertaisuudellaan – jota se yrittää kompensoida aseilla ja hyvällä vaikeustasolla.