The Textorcist: Ray Bibbian tarina

Ensimmäinen asia, jonka voidaan sanoa tästä pelistä, on se, että se tarjoaa meille todellisen haasteen erilaisten pelimekanismien ansi

Ensimmäinen asia, jonka voidaan sanoa tästä pelistä, on se, että se tarjoaa meille todellisen haasteen erilaisten pelimekanismien ansiosta. Tulet taistelemaan selvitäksesi luotihenkisestä helvetistä, samalla kun kirjoitat ulos eksoja: ainoa tapa hyökätä vihollisia vastaan.

Joten, The Textorcist on luotihenkinen helvetti, jossa näppäimistön näppäimet ovat aseesi – mutta älä odota, että kirjoitettavat lauseet ja lausekkeet olisivat suoraviivaisia. Otat Ray Bibbian, yksityisen eksoottisen, roolin, joka taistelee demoneita vastaan, jotka hyökkäävät kaupunkiin. Raamatun lisäksi, joka kulkee aina mukanasi, hyökkäyskeinot ovat eksoja ja tekstejä, jotka ilmestyvät näytölle. Tämä tekee kokemuksesta kaoottisen, koska sinun on vältettävä hyökkäyksiä samalla kun kirjoitat englantia ja latinaa.

On kiistämätöntä, että pelin vaikeus tekee siitä kohtuuttoman hauskan. Huomasi ei ainoastaan koetella refleksejäsi, vaan myös kykyäsi sopeutua erilaisiin vihollisiin ja kohtaamisiin. Yhteensä on kymmenen pääbossia, joilla kaikilla on omat liikkeensä ja ympäristönsä, ja ne saavat sinut hikoilemaan.

Taistelut ovat melko monipuolisia ja siten todella nautinnollisia, kun opit vähitellen pelimekanismeja. Taistelu sisältää käytännössä hyökkäysten väistämisen ja kirjoittamisen näppäimistön avulla. Kun suoritat jokaisen vaiheen eksoja, vihollinen heikkenee. Kuitenkin, jos saat osuman, raamattu putoaa maahan, ja kuolet, jos et ehdi lukea koko eksoja.

Vaikka peli on erittäin vaikea, taistelumekanismi tekee siitä todella hauskan. Se ei ole vain perinteinen luotihenkinen helvetti, jossa sinun on vältettävä hyökkäyksiä ja ammutettava – näppäimistömekanismit tekevät siitä ainutlaatuisen.

Visuaalisesti se on kuin katsominen 16-bittiseen peliin, jossa on hyvin suunniteltuja spritejä ja ympäristöjä, jotka pursuavat pikseliä ja väriä. Ääniraita on suunniteltu antamaan meille nosteen pelatessamme, ja se onnistuu siinä varsin hyvin. Grafiikoiltaan se on loistava – tumma, kuten voisi odottaa eksoottiselta/demonien genren peliltä.

Tarina etenee myös melko vaikuttavalla tavalla – se on osittain synkkä ja vakava, mutta silti humoristinen, mikä tekee siitä vielä houkuttelevamman. Se on loistava peli, absurdeista piirteistään huolimatta, mutta nautittava alusta loppuun.

Lopuksi, vaikeusasteen kaari on erittäin hyvin tasapainotettu, joten voit silti esitellä näppäimistöskilpuasi pelin lopussa. Aloitetaan eksoja!