Wildfire · IDC Games

Hiiviskelypelit jakautuvat yleensä kahteen kategoriaan. Nykyään useimmat ovat systeemisiä pelikenttiä, joissa pela

Hiiviskelypelit jakautuvat yleensä kahteen kategoriaan. Nykyään useimmat ovat systeemisiä pelikenttiä, joissa pelaajille tarjotaan monia vaihtoehtoja tietyn tilanteen voittamiseen. Tässä videossa pelivirheitä korjataan heti niiden tapahtuessa, kun vuorossa oleva vartija päättää, että kyseessä oli vain joukko “rottia”. Toisaalta on myös nimikkeitä, jotka ovat jäykempiä, joissa on vain yksi oikea tapa pelata, ja jossa jokainen virhe palkitaan kuolemalla ja latausnäytöillä.

Yleisesti ottaen menestyneimmät pelit kuuluvat ensimmäiseen ryhmään. Siksi sanomme, että Wildfire-pelissä on tilanteita, joissa emme tiedä, millaista hiiviskelypeliä meille tarjotaan.

Pelin alussa kylämme poltetaan maan tasalle, sen asukkaat otetaan vangiksi, ja sinut poltetaan roviolla epäiltynä noitana. Omaksi yllätykseksesi saat voiman kerätä tulta käsiisi mistä tahansa ympärillä olevasta lähteestä ja laukaisemaan sen tulipallona. Lopun pelistä hiiviskelet 2D-tasoilla, väistellen vartijoita ja valinnaisesti pelastaen kyläläisiä.

Perustasolla selviytyminen tapahtuu välttelemällä vihollisten näkyvyyttä. Voit hyppää kuiluista, kiivetä köynnöksillä korkeammalle, laskeutua roikkumaan siltojen alle ja kyykistyä pitkän ruohoon. Kuitenkin vartijoilla ei ole näkyviä näkyväisyyskonuksia kuten Mark of The Ninja -pelissä, mikä tekee vaikeaksi arvioida, näkevätkö he sinut vai eivät. Vartijat kiertävät myös hitaasti ja voivat kuulla sinut, jos hyppäät tai juokset kivipinnoilla, mikä tarkoittaa, että joskus optimaalinen ratkaisu on odottaa pitkään ja liikkua hyvin hitaasti.

Onneksi se, mitä pidetään optimaalisena, voi myös olla valinnaista. Useimmat tasot vaativat sinulta oikeastaan vain pääsyn yhteen uloskäyntiin. Valinnaiset tavoitteet, kuten kyläläisten pelastaminen, huomaamattomana pysyminen ja vartijoiden eloonjättäminen, ansaitsevat sinulle etukorttipisteitä. Tämä tuntuu siltä, että voit olla huolettomampi yksityiskohdista, jos et halua, mikä on tärkeää ottaen huomioon pelin nimi Wildfire.

Tuli leviää, mikä yllätys. Voimme heittää sitä puusillalle lyhentääksemme ärsyttävän vartijan patrullireittiä, mutta sitten tuli kuluttaa myös läheistä köynnöstä, ja sitten vähän ruohoa, ja sitten sytyttää pari tynnyriä, jotka räjähtävät, aiheuttaen ketjureaktion, joka jatkuu koko tason läpi. Tien, jonka tuli vie, on suurelta osin ennustettavissa, mutta huolestuttavampaa on, että monissa tapauksissa tulen käyttö aiheuttaa haittaa enemmän kuin se auttaa. Esimerkiksi palavasta ruohosta jää sinulle vähemmän paikkoja piiloutua.

Näkeminen maailmastaan liekeissä myös saa vartijat panikoimaan, mikä aiheuttaa arvaamatonta käyttäytymistä. Panikointi on hyvä asia, koska se mahdollistaa kulkemisen vartijan ohi huomaamatta, jos olet nopea, mutta se saa myös joskus vartijat heittäytymään kalliolta tarpeettomasti. Joskus he selviytyvät pudotuksesta ja päätyvät uuteen sijaintiin, mikä hankaloittaa etenemistä, ja joskus he kuolevat, mikä aiheuttaa sen, että epäonnistut valinnaisessa tavoitteessa eloonjäämiseen. Kumpikaan ei vaikuta olevan hyvä kauppa.

Tuli-taidot paranevat, kun käytät uudistuspisteitä, ja lopulta liitytään myös veden ja maan voimiin, jotka avautuvat uuden alueen saavuttamisen myötä. Kuitenkin, mitä nämä taidot tarjoavat, on laajempaa määrää, ei tyyppiä.

Lopulta saamme kykyjä, jotka mahdollistavat vihollisten alistamisen suoremmin: köynnöksiä tai jäätä heidän paikalleen jäädyttämiseksi, savua heidän sokaisemiseksi jne. Kuitenkin se riippuu aina jokaisen tason suunnittelusta siitä, kuinka monta resurssia sinulla on käytettävissä.

Yhteenvetona on sanottava, että Wildfirea on hiottu monilla alueilla. Sen pikselitaide on puhdasta ja viestivää, sen käyttöliittymäsoundit ovat miellyttäviä, eikä mitään puutu. Laatat muuttuvat, kun etenet maailmassa, uusia vihollisia esitellään, ja tehtävissä on ainutlaatuisia tavoitteita tai odottamattomia käänteitä.